Hotellivieraan käyttäytymisestä osa 2

Edellisessä kirjoituksessa palautimme vähän mieleen niitä asioita, jotka jokaisen pitäisi tietää hotellietiketistä ja hotelliympäristössä käyttäytymisestä. Tässä tulee vielä lisäyksiä siihen peruspakettiin, ja tällaisen tietopaketin perusteella pitäisi pärjätä jo melkein missä tahansa maailman hotellissa.

Hotellivieraan käyttäytymisestä osa 2

Vieraanvaraisuudella On Rajoja

Kun saavutaan vieraaseen kaupunkiin, jätetään tavarat hienoon hotellihuoneeseen ja sen jälkeen lähdetään kaupunkikierrokselle, siellä voi syntyä vaikka mitä mielenkiintoisia tuttavuuksia. Joka hotellin sääntö on kuitenkin se, että varaamasi huone kuuluu vain sinulle – niin sinun näkökulmastasi kuin myös hotellin näkökulmasta. Vieraan voi kutsua hotellihuoneeseen kahville tai hoitamaan vaikka sopimusasioita, kun kyse on työmatkasta, mutta silloinkin on syytä suosia hotellin aulaa tai ravintolaa. Vieraiden yöpyminen hotelleissa on kiellettyä, ja jotkut hotellit antavat siitä sakkoja. Ei siis laskuja, vaan oikeita sakkoja, jotka veloitetaan luottokortilta. Jos päällä on kuitenkin täysin odottamaton tilanne, kannattaa kääntyä ovimiehen puoleen ja kysyä häneltä apua, sillä ovimieheltä sitä varmasti tulee.

Monen S:n Sääntö

Onkohan nyt jo sopiva aika laittaa viimeiset pisteet joka i:n päälle ja selvittää, mitä sieltä hotellista saa viedä ja mitä ei? Hyvin usein tietämättömät matkailijat kuvittelevat, että minibaarin sisältö kuuluu huoneesta maksettuun hintaan ja yllättyvät, kun lasku seuraa perässä. Tämä on kuitenkin jo melkein mennyttä aikaa, mutta mitä muista hotellihuoneessa olevista esineistä? Pyyhkeet, tyynyliinat, hienot saippuat ja shampoot, kynät, aamutohvelit… Joistakin hotelleista matkailijat veivät aikoinaan jopa kylpytakkeja. Jos pyyhkeiden varastaminen onnistuttiin lopettamaan monessa hotellissa kieltäytymällä hotellin logolla varustetuilta pyyhkeiltä, niin hyvä kylpytakki on aina hyvä kylpytakki, oli se logolla varustettu tai ei. Tänä päivänä melkein joka hotellissa toimii niin sanottu S:n sääntö, jonka mukaan kaikkia esineitä, joiden englanninkielinen nimitys alkaa s-kirjaimella, saa viedä mukaan. Niitä on nimittäin monta: soap eli saippua, shampoo, shower gel eli suihkugeeli, shower cap, stationery ja slippers. Muita esineitä eli näitä kirottuja pyyhkeitä, tuhkakuppeja tai kirjoitusalustoja ei saa hotellista viedä. Kuinka moni meistä haluaa joutua tilanteeseen, jossa häneltä löydetään hotellille kuuluvaa tavaraa ja syytetään varkaudesta? Sitä minäkin. Tänä päivänä hotellivarastaminen on kuitenkin siirtynyt aamiaispöytiin, mikä on ilmiönä ihan naurettavaa. Ihmiset pakkaavat aamiaisen jälkeen seisovalta pöydältä ruokaa mukaan niin, että sitä riittäisi illalliseenkin, mikä on täysin hyväksymätöntä käyttäytymistä. Se, minkä oikeasti voi viedä aamiaispöydästä, on hedelmä, jos tuntuu siltä, että tunnin päästä iskee pieni nälkä ja silloin ollaan jo kauempana ruokailumahdollisuuksista. Seisovan pöydän yleissääntö on kuitenkin se, että sen antimia syödään vain sen edessä.

Monen S:n Sääntö

Tipit: Kenelle, Miten Ja Kuinka Paljon

Joissakin maissa tippirahat kuuluvat laskuun sekä ravintoloissa että hotelleissa, mutta asia kannattaa varmistaa etukäteen. Tippejä kuuluu antaa sille henkilökunnalle, joka on palvellut sinua henkilökohtaisesti – eli siivoojalle, ovimiehelle, kantajalle tai vastaanoton auttavaiselle tytölle. Monessa maassa siivoajat tekevät töitään minimipalkalla niin, että päätulonsa koostuu asiakkaiden jättämistä tippirahoista, ja eniten tällaista käytäntöä harjoitetaan etelämaissa. Tippien määrä riippuu yleensä hotellin tasosta: mitä enemmän tähtiä, sitä suuremmat tipit. Siivoojat vaihtuvat hotelleissa yleensä eri tavoilla ja joka hotellissa on oma vuorotyökäytäntö, joten paras tapa saada tipattua siivoojalle on jättää huoneeseen rahaa joka aamu – niin, että jokainen huonetta siivonnut henkilö saa omansa.

Tipit: Kenelle, Miten Ja Kuinka Paljon

Erilaisissa hotelleissa voi olla olemassa vaikka mitä erilaisia sääntöjä, joita kaikkia on noudatettava. Sitäkin tärkeämpi pointti on siinä, että peruskohteliaisuutta ei saisi koskaan jättää kotiin vaan se kuuluu myös lomailuun: hymyilevä ja ystävällinen asiakas saa samalla rahalla aina enemmän kuin kiukkuinen ja koko ajan turhista asioista valittava matkailija.